Tänään on ystävänpäivä. Päivä, jolloin joka tuutista toitotetaan siirapinmakeita toivotuksia, kauniita runoja, ajatuksia rakkaudesta, ja ystävyydestä. Työpaikoille kannetaan suklaarasioita ja pukeudutaan ehkä vaaleanpunaisiin. Ystävänpäivä on kuin hattara, joka on niin makea ja niin vaaleanpunainen. Päivä, jolloin jokaisen pitäisi olla kaikkien ystävä tai ainakin kaveri.
En halua viedä iloasi tästä päivästä, mutta mieleeni nousee ihmiset, joilla ei oikeasti ole ketään ihmistä, ystävää elämässään. Yksinäiset ihmiset, joiden sydän ehkä pakahtuu tuskasta tänä päivänä, kun kaikki muut juhlivat. Yksinäiselle juhlapäivät ja pyhät voivat olla raskaita. Juhlapäivinä yksinäisyys korostuu ja todellisuus siitä, ettei yhtäkään ihmistä ole läsnä. Kuuntelemassa. Koskettamassa. Jakamassa arkea.
Suomen Punaisen Ristin teettämässä yksinäisyysbarometrissa (2022) yli puolet suomalaisista kertoo kokeneensa yksinäisyyttä kuluneen vuoden aikana. Koronatilanne on luonnollisesti lisännyt määrää mutta yksinäisyyttä on koettu jo pitkälti ennen pandemiaa. En halua kertoa vain tilastoja, vaan tiedän mistä puhun. Olen itsekin ollut äärettömän yksinäinen. Niinpä, ne, jotka tuntevat minut voivat ajatella, ettei voi olla mahdollista Heidihän on niin sosiaalinen ja iloinen. Miehenikin sanoo, ettei tiedä ketään muuta ihmistä, joka puhuisi näin paljon. Olen yleensä keskustelun aloittelija , mikä tulee esille monesti esimerkiksi perisuomalaisessa tilanteessa, kuten hississä, missä jokainen katsoo toisistaan poispäin vaivautuneena piinavan hiljaisuuden vallitessa odottaen vain, milloin hissi pysähtyy, ettei tarvitsisi puhua kenellekään mitään. Ja minä taas näissä kohdissa yleensä aloitan: "On se ilmoja pidellyt!”
Yksinäisyys ei aina näy ulospäin
Oman eletyn elämän haavat tai lapsien lennettyä pesästä kuin myös työttömyys tai köyhyys voi olla yksinäisyyden aiheuttajia. Joskus yksinäisyys voi olla myös oma valinta tai itseaiheutettua.
On aivan luonnollista ja inhimillistä, että Ihmisinä kaipaamme lähellemme toista ihmistä. Emme ehkä koe aina Jeesusta niin läheiseksi ja todelliseksi kuin toisen ihmisen. Omaan yksinäisyyteeni olen saanut lohtua erityisesti Raamatun sivuilta. Siellä Jeesus vakuuttaa minulle rakastavansa minua iankaikkisella rakkaudellaan. Kun mietin, mitä Jeesus on tehnyt puolestani käsitän, ettei voi olla suurempaa rakkautta. Hän on antanut oman henkensä juuri minun vuokseni. Raamattu sanoo: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäviensä edestä" (Joh 15:14). Voimme siis olla varmoja hänen rakkaudestaan ja ystävyydestään meitä kohtaan.
Jeesus kuulee rukouksemme
Kun olin yksinäinen, pyysin Jeesusta johdattamaan ihmisiä ympärilleni. Korvan, joka kuuntelisi ja kuulisi minua. Sainkin ihmisiä ympärilleni joidenkin kuukausien päästä. Oma rikkinäisyyteni sai kuitenkin minut helposti vetäytymään uudestaan omaan yksinäisyyteni takaisin. Jälkeenpäin, kun katson mennyttä elämääni, ymmärrän yksinolemisen tuoneet elämääni myös hyviä asioita. Sain kasvaa ja juurtua uskossani sekä oppia tuntemaan Jeesusta lähemmin - meistä tuli ystävät. Hän kutsuu minua ystäväkseen. Hän kutsuu sinuakin ystäväkseen, älä unohda sitä.
Jos ajattelet että sinulla ei ole tarkoitusta elämässäsi, koet olevasi vahingossa tänne maailmaan syntynyt tai sinua ei rakasteta. Raamattu sanoo Psalmien kirjassa meille jotain äärimmäisen tärkeää:
Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä yö valaisisi niin kuin päivä, pimeys olisi niin kuin valkeus.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Keinoja yksinäisyyden lieventämiseen
Konkreettisia keinoja yksinäisyyden kitkemiseen ja ystävyyden luomiseen voi olla moniakin. On hyvä aloittaa siitä, että mahdollisuuksien mukaan lähtee ulos kävelemään. Uskaltautua hymyilemään ihmisille ja rohkaistu aloittamaan keskustelu. Mene kahvilaan, siellä voi olla muitakin yksinäisiä. Soita puhelu tutullesi, josta et ole kuullut pitkään aikaan. Tule seurakunnan tilaisuuksiin, siellä varmasti huomioidaan sinut. Voit myös etsiä uuden harrastuksen tai laittaa ilmoituksen kahvitteluseurasta. Sosiaalisessa mediassa on paljon ryhmiä, missä etsitään ystävää. Tapoja on siis monia. Toivottavasti tulit rohkaistuksi tämän kirjoituksen myötä. Siunausta juuri sinun elämääsi, auringonpaistetta ja iloa kevääsi jatkoon.
Olen Heidi Ärling ja työskentelen rikostaustaisten naisten parissa palveluohjaajana. Olen myös lähetystyöntekijänä saanut olla viemässä eri puolelle maailmaa ilosanomaa Jeesuksen rakkaudesta. Minulle tärkeä esikuva on pieni romanitaustainen nunna Äiti Teresa, jonka kanssa jaan saman kutsun ihmisten auttamisesta. Sydäntäni lähellä ovatkin erityisesti vähäosaiset ja eritavoin syrjäytyneet ja unohdetut ihmiset. Olen persoonana henkilö, jolla on jatkuvasti päässä ikään kuin monta ”välilehteä” auki eli yritän multitaskata useita asioita samaan aikaa. Harrastan leipomista ja ruuanlaittoa sekä lukemista, käsitöitä ja ompelua. Haluan elää elämää, jolla on merkitystä. Elämää, jossa saan olla toteuttamassa Jumalan antamaa lähetyskäskyä.