Onnellisuus on jotain mitä suurin osa ihmisistä tavoittelee. Siitä on tullut kaiken päämäärä. Kuitenkin onnellisuus näyttää pakenevan sen tavoittelijaa. Se on aina seuraavan vuoren takana. Kunhan vaan ensin saan sen auton, talon tai huvilan. Kunhan vain tulen hiukan rikkaammaksi, paremmaksi, menestyneemmäksi. Kunhan vain paranen, löydän sen oikean ihmisen jne.
Raamatun mukaan onnellisuuden ei tarvitse riippua olosuhteista tai tilanteista. Sitä ei kannata tavoitella kynsin hampain. Se tulee luontaisetuna, kun haluaa elää lähellä Jumalaa. Se ei aina tarkoita valtavia tunteita, mutta se voi olla syvä myönteisyys kaikissa elämän tilanteissa ja toivo silloinkin kun kaikki näyttää pimeältä. Tätä kuvaa hyvin Paavalin Kirje Filippiläisille. Paavali kirjoitti sen vankilasta, jossa häntä uhkasi kuolema kokoajan. Kuitenkin kirje on täynnä iloa, uskoa ja positiivisuutta. Tässä siitä muutama makupala:
Aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta (1:4)
Mutta minä tahdon, että te, veljet, tietäisitte, että se, mitä minulle on tapahtunut, on koitunutkin evankeliumin menestykseksi (1:12)
Vaan jos minut uhrataankin tehdessäni teidän uskonne uhri- ja palvelustoimitusta, niin minä kuitenkin iloitsen, ja iloitsen kaikkien teidän kanssanne; samoin iloitkaa tekin, ja iloitkaa minun kanssani!( 2:17-18)
Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! (4:4)
Aloitan lokakuun ehtoolliskokouksessa 1.10. uuden saarnasarjan ”elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto”, jossa käsittelen Filippiläiskirjettä. Toivon sen saavan aikaan tätä syvää onnellisuutta ja kaikkea Jumalan tahtoa meissä jokaisessa.
Tässä tulevien raamattutuntien alustavat otsikot:
Seurakunta ja esirukous 1:1-11
Ilo evankeliumin etenemisestä 1:12-19
Elämä on Kristus ja kuolema on voitto 1:20-30
Kristuksen mielenlaatu 2:1-11
Jumalan teko ja ihmisen osuus 2:12-18
Työtoveruus 2:19-30
Harhaopettajat 3:1-11
Jatkuvasti eteenpäin 3:12-21
Kehotuksia 4:1-9
Antamisen siunaus ja luottamus Jumalaan 4:10-23
Tervetuloa mukaan!
Ari Niemi