Kukapa meistä ei haluaisi olla vapaa ja onnellinen. Monet ovat sitä mieltä, että kun yksilön vapaus lisääntyy, kasvaa myös onnellisuus. Mutta, mitä vapaus ja onnellisuus sitten ovat? Entä, mitä tarkoittaa, kun ne toteutuvat maailmassa, yhteiskunnassa tai uskovan elämässä?
Vapaus elämässä
Suomessa on kansalaisten vapaus ollut hyvällä tolalla jo pitkään. Ihmiset voivat liikkua vapaasti, valita ammattinsa sekä asuinpaikkansa jne. vapaasti. Hyvä niin. Mutta vapaus näyttää etenevän yhä pienempiin yksityiskohtiin. Vapaudumme rasittavista perinteistä, velvollisuuksista, muiden odotuksista sitä kohtaan mitä teemme ja oletuksista siitä ketä olemme. Haluamme yksilöllistää jokaisen valintamme tai näin meille ainakin vahvasti viestitään. Kiinnitäpä joku päivä huomiosi siihen, montako kertaa saat ympäristöstä, esimerkiksi mainoksista, sen viestin, että voit tehdä mitä haluat, voit olla kuka haluat ja löytää itsesi valitsemalla juuri omannäköisen tuotteen, toiminnan, mielipiteen tai arvon. Samaan aikaan tämän ylettömän valinnanvapauden rinnalla tai oikeastaan edessä kulkevat yleinen mielipide ja trendit, jotka molemmat muuttuvat jatkuvasti. Sosiaalisesta mediasta on helposti nähtävillä, ettei ihmisen tarve saada toisten hyväksyntää ole mihinkään hävinnyt. Vaikuttaa siltä, että ihmiset kuvittelevat olevansa vapaita mutta todellisuudessa hyväksynnän hakemisen foorumi on vain vaihtunut perheestä ja lähiyhteisöstä someen ja perinteiset rakenteet ovat vaihtuneet yleisen mielipiteen ja trendien perässä juoksemiseen. Melkoisen haastavaa, sillä ne muuttuvat nopeasti.
Mitä Raamattu sanoo vapaudesta?
Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo ”Te opitte tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita” (Joh. 8:32). Jeesus lupaa vapauden synnin orjuudesta eli me voimme vapautua asioista, jotka vahingoittavat meitä itseämme ja läheisiämme sekä pitävät meitä erossa Jumalasta. Paavali puhuu Galatalaiskirjeessä 5.:ssä luvussa siitä, että meidät on kutsuttu vapauteen sekä lain että lihan orjuudesta. Mitä ihmettä se tarkoittaa?
Hyväksytyksi tuleminen Jumalan edessä ei riipu teoistamme mutta me emme myöskään anna inhimillisten halujemme ja pyrkimystemme ohjata itseämme.
Tiivistäisin sen näin: hyväksytyksi tuleminen Jumalan edessä ei riipu teoistamme mutta me emme myöskään anna inhimillisten halujemme ja pyrkimystemme ohjata itseämme. Henkilökohtaisesti koen, että Jeesukseen turvaavana ihmisenä voin olla vapaa suorittamisesta, arvoni ei riipu saavutuksistani, minun ei tarvitse itse pystyä tai jaksaa, eikä minun tarvitse ymmärtää kaikkea. Tiedän, että Jeesus tuntee minut paremmin kuin itse tunnen itseni. Tiedän, että Jeesus hyväksyy minut ja rakastaa minua. Se on merkityksellisin hyväksyntä, jonka voin saada. Näiden asioiden mielessä pitäminen on toki haastavaa ja inhimillinen halu muiden arvostukseen ja hyväksyntään on olemassa. Ei myönteisen palautteen antamisessa tai vastaanottamisessa ja rohkaisemisessa ole mitään pahaa, se on meille ihan tarpeellista mutta se ei ole se tärkein asia, se ei ole sitä, mitä pitäisi tavoitella.
Onnellisuus elämässä
Onnellisuus vaikuttaa olevan tärkein asia yksilön elämässä. ”Hän voi tehdä elämässään, mitä haluaa, kunhan on onnellinen”, vanhemmat toteavat lapsestaan. ”Ei meillä riitoja ollut mutta erottiin, kun ei oltu onnellisia.” ”Tee sitä, mikä tekee sinut onnelliseksi.” Tuttuja toteamuksia, vai mitä? Psykologian alalla onnellisuutta on tutkittu tällä vuosituhannella runsaasti. Psykologiassa on päädytty siihen, että onnellisuuden rakennusaineita ovat tavallisen arjen arvostaminen, positiivinen ajattelu, kiitollisuus pienistä asioista, muiden auttaminen ja hengittäminen. Onnellisuus yhdistetään myös viisauteen. Ei onnellisuuden psykologiassa sinänsä mitään pahaa ole mutta ei se ketään pelasta. Tämänkaltainen onnellisuus myös edellyttää jonkinlaista olosuhteinen vakautta ja perustarpeiden täyttymisen tasoa. Väitän että mikäli elämässä on todella suuria vaikeuksia, voi onnellisuuden ylläpitäminen käydä työlääksi. Jos olemassaolo on pelkkää tuskaa, kuinka kauan jaksaa omin voimin ajatella myönteisesti. Joku ehkä jaksaa, monet eivät. Jos arki on ennakoimatonta ja turvatonta, ei siitä pysty arvostamisen kautta myönteistä kokemusta hakemaan.
Jeesus tuo ilon, joka ei riipu olosuhteista, ei terveydentilasta, ei ihmissuhteista. Ilon, joka tulee hänen kohtaamisestaan ja tuntemisestaan.
Kristityn onnellisuus Raamatun mukaan
Raamatussa onnellisuus liitetään vahvasti Jumalaan turvaamiseen, kuten Psalmissa 34 ja viisauteen, kuten Sananlaskussa 3:13-18. Viisaudella viitataan suoraan Jeesukseen, kuten Sananlaskussa 8. Jeesus tuo ilon, joka ei riipu olosuhteista, ei terveydentilasta, ei ihmissuhteista. Ilon, joka tulee hänen kohtaamisestaan ja tuntemisestaan, kuten monissa Raamatun kohdissa todetaan (Luukas 1:14; Luukas 2:10; Johannes 20:20; Apostolien teot 8:26-39). Uskovan ei tarvitse etsiä onnellisuutta ja iloa itsestään. Jumala antaa ilon, rauhan, toivon ja viisauden. Jeesuksen sovitustyön perusteella saamme kääntyä rakastavan Jumalan puoleen. Olosuhteet eivät voi tätä asiaa muuttaa. Kaikki maalliset vaikeudet ovat lopulta vain hetkellisiä kärsimyksiä, ja meitä odottaa täydellinen ilo ja rauha, joka kestää ikuisesti. Sen rinnalla kaikenlaiset pyrkimykset ihmislähtöiseen onnellisuuteen näyttävät yhtä surkealta kuin lautasellinen kylmää kaurapuuroa runsaan hotelliaamiaisen rinnalla.
Mihin vapaus ja onnellisuus sinun elämässäsi perustuvat?
Olen Elina Posio vaimo, äiti ja mielenterveysalan ammattilainen. Pohdin lähes päivittäin sitä, miten parhaiten kasvattaa lapsia niin että he turvaisivat jatkossakin elämässään Jumalaan. Koen, että lasten opettaminen ajattelemaan, ymmärtämään ja arvioimaan ympäröivää maailmaa Jumalan Sanan valossa on erityisen tärkeää tässä ajassa.