Uskon vaellukseni alkoi jo aivan pienestä ja opin tuntemaan Jumalaa pikkuhiljaa. Kaikenlaisia vaiheita ja mutkia matkassa oli, mutta esirukousten lapsena säästyin monelta. Toisinkin olisi voinut olla, jos olisin tehnyt erilaisia valintoja. Polkuni johdattui Helluntaiseurakunnan nuorteniltoihin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa. Kyseisenä iltana tapasin myös tosi mukavan pojan, nimeltään Miika. Sydämeeni laskettiin samaisena iltana ajatus siitä, että hänestä tulisi aviomieheni. Miikalle Herra puhui vasta myöhemmin tulevasta vaimostaan. Ennen seurustelua Jumalan piti saada valloittaa sydämeni ja asettaa sinne oikea arvojärjestys; Jeesuksesta tulisi nro 1, ja muu vasta sen jälkeen. 19-vuotiaana annoin Jumalalle lopullisesti hallintavallan ja sanoin, että tee elämälläni mitä tahdot. Janosin Jumalan läheisyyttä ja tuntemista, enemmän kuin mitään muuta elämässäni. Olin valmis kulkemaan sinne minne Herran henki johdattaisi. Seurakunnalla pidettiin siihen aikaan hengen täyteisiä ja palavia nuorteniltoja, joissa sain täyttyä Pyhällä Hengellä. Lukion jälkeen menin Raamattukouluun Keuruulle Isokirja-opistoon. Siellä rukoilin suuntaa jatko-opinnoille ja hainkin Diakonia-ammattikorkeakouluun. Sanoin Herralle että Pieksämäelle en kyllä tahdo, mutta sinne tietenkin sitten ajauduin. Alkukapinan jälkeen huomasin, että Herra tietää parhaiten mikä meille on parasta. "Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne minun teitäni, sanoo Herra. Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella" Jes.55:8-9.
kelin Sosionomi(AMK)/kirkon nuoriso-ohjaajaksi. Opiskeluaikana tapahtui myös monenlaista. Olin mukana muutamissa actioissa ja harrastin opiskelutovereiden evankeliointia. Nimellisesti kristillisessä koulussa kun oltiin, niin ajattelin sen olevan vähän niin kuin luonnollinen osa elämää. Menimme myös naimisiin, mutta jouduimme opiskelun ja työn takia asumaan eri paikkakunnilla pari vuotta. Kun sain opiskelut päätökseen ja palasin Porvooseen jälleen, olikin edessä työnhaku kuviot. Ehdin kesällä olla yhdellä rippileirillä. Pelastusarmeijan päiväkotiin haettiin lastentarhanopettajan sijaista ja yllättäen ovi avautuikin sinne. Suurempi haave kuin uran luominen oli perheen perustaminen. En ehtinyt olla töissä kuin puoli vuotta, kun tulin raskaaksi. Eräs katuevankeliointi kaverini sanoi, että onpa harmillista kun jään pois kadulta uuden elämänvaiheen takia. Vastasin, että tästä alkavat esirukous puuhat ja sen tuoma työsarka. Vaikka olin unelmoinut Jumalan edessä pikkutytöstä asti isosta perheestä, en olisi osannut kuvitellakaan, että tulisin olemaan 5 ihanan ja rakkaan lapsen äiti.
"Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." Ps.139:13-14. Jokainen lapsi on Herran lahja, ihan erilainen ja omaa oman talenttinsa Jumalassa ja Hänen suunnitelmissaan. Suurta Herran armoa on se, että on saanut olla kotona lasten kanssa näinkin monta vuotta. "Anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen." Ps.37:5.
Toden totta se mitä sanoin evankeliointi kaverilleni, on myös saanut käydä toteen. Rukousmaailma on avannut ihan toisenlaisella tavalla, mitä olin aiemmin kokenutkaan; unet, näyt, ilmestykset ovat alkaneet elää. Herra on opettanut hengellisestä sodankäynnistä, mikä merkitys on paastolla ja pyhittäytymisellä Herran edessä. Menihän Jeesuskin autiomaahan paastoamaan, rukoilemaan ja siten valmistautumaan tulevaan palvelus tehtäväänsä. Siellä hän oli kiusausten ja koetusten keskellä, mutta voitti ne. Meitäkin kutsutaan tällaiseen Jumalan perillisinä ja lapsina. Olemme joka tapauksessa Jeesuksen ristinkuoleman tähden voittajan puolella ja rukoukset saadaan julistaa veren voitto voimasta käsin. Jotkut rukoukset voivat hyvin olla koko elämän mittaisia, emmekä tule näkemään omin silmin sen toteutumista. Monesti se myös uuvuttaa, mutta toivoa ei kannata menettää. Jumala antaa meille tulevaisuuden, toivon ja myös voiman rukous kamppailuun. Raamattu lupaa näin. "Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan” Jaak.5:16. Uskalla sinäkin lähteä etsimään Herran kasvoja rukoillen, paastoten ja Raamattua lukien. Mitä enemmän annat aikaasi Jumalan kohtaamiselle, sitä enemmän Pyhä henki pääsee koskettamaan sydäntäsi muuttaen kivisydämen lihasydämeksi. "Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen." Hesk. 36:26.
Herralla on jokaiselle jokin selkeä paikka ja tehtävä, missä vaan sinä voit palvella. Kukaan muu ei voi täyttää tehtävääsi siinä. Meidät on kutsuttu toimimaan Kristuksen ruumiin jäseninä. Esimerkiksi jos kädestä puuttuu peukalo, vaikuttaa se koko käden dynamiikkaan toimia. Voit kokeilla miten kömpelöltä se tuntuu!? Ainakaan minun käsi ei pysty tarttumaan mihinkään. Voisiko se olla myös näin hengellisellä saralla meillä Jeesuksen seuraajilla? Jos horisontissa näkyy jotain muuta kuin Kristus, emme saa tehdyksi sitä mitä pitäisi. Sekin, miten uskaltaa vastata Herran kutsuun on valinnan paikka ja määrittää millaista tietä kulkee. Ihmisen järki ja Jumalan viisaus ovat elämän paradokseja, jotka eivät kohtaa.
"Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi. Ajatelkaa veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi." 1.Kor.1:25-30.
Olemme elävän Jumalan palvelijoita. Itse ainakin luotan 100%:sti Jumalan hyviin suunnitelmiin ja siihen sanaan, joka lupaa johdattaa niitä, jotka kulkevat rukouksin. "He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä. Minä vien heidät runsasvetisten purojen äärelle tasaista tietä, jolla he eivät kompastu." Jer.31:9. Kesä ja loma-aika on ihan parasta aikaa pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle. Mitä se kullekin sitten onkaan; Jumala, perhe, läheiset. Oma rukoukseni on, että Herra saisi valloittaa sydämeni jälleen, uudestaan ja uudestaan. "jolla on korvat, se kuulkoon mitä Henki sanoo seurakunnille." Ilm. 2:7
Hellevi Kalliorinne kotiäiti