top of page

Vastauksia rukouksiin

Raamattu opettaa, että meidän uskovaisten tulisi rukoilla väsymättä ja kiittää Jumalaa joka tilanteessa. Unohdan - ainakin itse - olla aktiivinen rukoilija ja kiitoskin jää silloin tällöin vähemmälle. Joskus iltaisin, unen rajamailla, en ole enää jaksanut kuin kohottaa käteni ylös ja huokaista. Kiireisinä päivinä ajatukset puolestaan pomppivat kuin peura ajovaloissa puolelta toiselle ja keskittyminen on haastavaa.




Paras rukouksen esimerkki löytyy Jeesuksesta. Hän rukoili Isää paljon ja on nyt taivaassa ja sielläkin rukoilee meidän puolestamme jatkuvasti. Minä puolestani tunnustaudun sellaiseksi popcorn -rukoilijaksi; pitkin päivää pieniä rukoushetkiä eri tilanteissa ja vailla järjestelmällisyyttä. Toisinaan parin tunnin rukous ei tunnu missään, ja varsinkin seurakunnan yhteiset rukouskokoukset tuntuvat voimaannuttavilta, vaikka välillä väsyttää niin paljon, että on jäätävä kotiin huilimaan.


Onneksi Jumala on antanut rukouksen avuksi meille Pyhän Henkensä. Monesti olen hämmästynyt, kuinka Pyhä Henki rukoilee kauttani. Aamuisin töihin lähtiessäni, kun olen kääntänyt auton moottoritielle, niin huomaan jo rukoilevani spontaanisti kielillä ja usein se jatkuu tavallisena rukouksena. Auto on muutenkin kiva paikka rukoilla, kun saa vaikka huutaa ja ketään ei häiritse.


Jeesus sanoi: ”Tulee aika - ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka Häntä rukoilevat tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” Jotain tällaista olen välillä kokenut omassa elämässäni, kun Pyhä Henki vaikuttaa.


Rukous vaatii uskoa, että Jumala kuulee. Rukousvastaukset puolestaan innostavat rukoilemaan lisää.


Vaimoni Ullan eno, eläkkeellä oleva kirkkoherra Ilmari Mustonen kävi Porvoossa ja hän kertoi koskettavan elämänkokemuksen rukouksesta. Ilmari piti lastenleiriä Oulujärven rannalla. Hän opetti lapsia rukouksesta. Hän luetti heille aiheesta paljon Raamatun kohtia ja yhdessäkin kohdassa sanottiin, että tulee pyytää mitä ikinä tarvitsemme, niin saatte sen. Yksi seitsemänvuotias tyttö kysyi, onko tuo totta? Ilmari vakuutti, että jos vaikka vuorelle sanoisi heittäydy mereen, niin se tapahtuisi. Lapset pitivät asiaa epäilyttävänä. Tyttö kuitenkin kertoi kadottaneensä edellisenä päivänä hiekkarannalle leirin uimareissulla uuden rannekellonsa. Sitä oli etsitty isolla porukalla pehmeästä hiekasta, joka upotti nilkkaan saakka, mutta sitä ei löydetty. Lapsen äiti ja isä olivat ostaneet sen juuri tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi. Tyttö kysyi, jos rukoilen, niin löytyykö kello? Ilmari vastasi, ihan varmasti löytyy. Lapset ja Ilmari rukoilivat asian puolesta heti. Leirin ruokakello soi yllättäin ja Ilmari sanoi, menkää lapset syömään, niin minä juoksen rannekellon rannalta nopeasti. Kirkkoherra Ilmari juoksi rannalle, joka oli noin 500 metriä kumpaankin suuntaan ja ranta-alue oli noin 50 metriä leveä. Juostessaan Ilmari kuopaisi pehmeää hiekkaa syvältä sattumanvaraisesti ja kello tarttui heti ensimmäisellä kerralla hänen käteensä. Hän juoksi takaisin leirin ruokalaan ja kysyi lapsilta – kuinka moni uskoo, että Jumala kuulee rukouksia? lapset nostivat molemmat kätensä ylös.


Jere Riikonen



Jere Riikonen on ollut seurakuntalainen alusta lähtien ja haluaa olla loppuun saakka. Töissä ympäristöhallinnossa ja toimii erilaisissa luottamustehtävissä monissa paikoissa. Ehtii kuitenkin kiireiltään mihin tarvii.


54 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page