Oletko koskaan tullut ajatelleeksi erilaisia palveluspaikkoja seurakunnassa? Voitaisiin sanoa, että palvelupaikkoja on moninaisia, mutta Henki on sama, samalla tavoin kuin armolahjojenkin kanssa. Näissä vaikuttaa Jeesuksen Henki, Pyhä Henki, ainakin pitäisi.
Toiset palvelevat näkyvällä paikalla, toiset taasen vähemmän näkyvällä, mutta arvon pitäisi olla sama kummallekin.
-pastori, joka kaitsee laumaansa sanaa jakaen
-vanhemmisto, joka tarkkoo seurakunnan tilaa
-tiimin vetäjät, jotka yrittävät saada väkeä osallistumaan
-siivoojat, jotka korjaavat toisten jälkiä
-keittäjät, jotka ruokkivat lukuisia suita
-vahtimestarit, jotka turvaavat tulijoiden saapumisen
-miksaajat ja äänittäjät, jotka mahdollistavat kuuluvuuden ja näkyvyyden salissa ja kotona
-soittajat, jotka laulattavat seurakuntaa
-kääntäjät, jotka saattavat vieraskieliset sanan vaikutuksen piiriin
-lapsi-ja nuorisotyöntekijät, jotka kaitsevat ja ruokkivat eri-ikäisiä, tulevia palveluspaikkalaisia
-seurakunnan tukipylväät, nuo hartaat rukoilijat, jotka ovat kotona ja rukoilevat seurakuntalaisten ja muitten puolesta.
-sielunhoitajat, jotka kuuntelevat ja vievät asioita Herralle.
-Entäpä he, jotka valmistelevat ehtoollistarjoomukset
-tai he, jotka huolehtivat vähäosaisista vieden heille ruokapussia ,vaatteita yms.
-ja onhan vielä he, jotka käyvät katsomassa sairaita, yksinäisiä, heikkoja
kaikki nämä ja nekin, ketä tässä on unohtunut mainita, tarvitsevat arvostusta.
Miten me muistaisimme ja arvostaisimme näitä, jotka tekevät jokapäiväisesti näitä ”vähäisiä” töitä? Vaikka me sanoisimmekin arvostavamme vähäisiä töitä, tulee asenteemme kuitenkin esille puheissamme ja teoissamme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, hyvää tai pahaa, vaikka emme itse sitä aina huomaa.
Joskus se vaan luikahtaa salakavalasti huuliltamme tuo ”ammuttu nuoli” ja satuttaa.
Usein, jotta voisi arvostaa toisen tekemisiä, täytyisi olla kokenut samaa, tehnyt samoja asioita. Tietysti arvostus on parhaimmillaan, kun itse Herra Jeesus antaa sydämeemme rakkauden toista ihmistä ja hänen tekemisiään kohtaan. Tehkäämme tästä parannusta veljet ja siskot ja pyytäkäämme Herralta tätä asennetta sydämiimme.
Ollessasi palveluspaikallasi, miten sinä siihen suhtaudut? Onko sydämesi iloinen saamastasi tehtävästä vai surullinen? Niin, jos se on ihmisiltä saatu, voikin olla surullinen tai taakoittava. Mutta entä, jos se onkin Herralta? Mitä, jos se saamasi tehtävä onkin enemmän kuin pelkkä tehtävä? Usein ajattelemme, että me näillä tehtävillä palvelemme Jumalaa, niin onkin. Mutta palvelemme myöskin toisiamme seurakunnassa ja sen ulkopuolella, uskovia ja ja ei niin uskovia mutta Jumalan rakastamia ihmisiä.
Sitten on vielä yksi puoli, jota ei tule usein ajateltua. Mitä jos tämä tehtävä onkin meidän itsemme takia? Mitä jos Jumala tämän tehtävän kautta rakentaa, virvoittaa, vahvistaa, opettaa meitä? Näyttää meille jotain, mitä emme muuten huomaisi. Mitä jos Jumala tämän tehtävän kautta valmistaa meitä johonkin, muokkaa meitä haluamaansa suuntaan, peräti ohjaa oikeaan?
Siksi palveluspaikan saaminen ”vähässä” tai ”paljossa” voikin olla meillä hyväksi, vaikka emme itse sitä vielä ymmärräkään. Eli voimmeko sanoa, että palveluspaikka on myös meidän kasvamispaikka.
”Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon vartijaksi” sanoo Jeesus.
Porvoossa yhtenä iltana.
Sakke
Moon Sakke ja tykkään rämpyttää kitaraa. Kuvasta vieläkin vanhentunut joka osaa moniakin asioita, muttei mitään kunnolla. Mielelläni soitan vanhempia ”veren evankeljumi” lauluja, niissä kun on sanoma ja säestykset kohdallaan, pääosin. Mutta kyllä ”Simppaakin” (Simojokea) tulee soiteltua, hänellä on myöskin nyanssit kohdillaan, kiitos Herralle. Viime kesän ”torilettukahvilasoittotapahtuma” oli hieno, saatanpa myöskin ensi kesänä soitella siellä. Jos siis sellaisia järjestetään ja jos kutsutaan ja jos Herra suo. Jotenkin olen kokenut, että nuo pienet, jokapäiväiset, Herran johdatukset ovat tärkeitä elämässämme. Jospa Jeesuksen rakkaus saisi loistaa meissä, kun kohtaamme ihmisiä. Jospa joku sana, teko, yms. olisi se mikä vetäisi tuota ihmistä Jeesuksen armahtavaan syliin saamaan pelastuksen! Mutta niillä lahjoilla, mitkä Herra on antanut, sillä kaikki on Häneltä, haluan palvella Herraa, vaikka vajavaisestikin. Vaikuttakoon Jeesus sydämessäni jakamaan toisille sitä, mitä olen Häneltä saanut.