Jokainen joskus kokee yksinäisyyttä tilanteestaan riippumatta, ainakin jossain määrin.
Toisille se on toki isompi ongelma kuin toisille ja toisille se ei ole ongelma taas ollenkaan. Yksinäisyydellä voi olla positiivisiakin seurauksia, joista yksi on se, että se voi johtaa oman itsensä löytämiseen. Joskus yritämme elää elämäämme toisten kautta, jolloin tärkeintä on, mitä toiset meistä ajattelevat. Tähän ehkä parhaiten havahtuu, jos uskaltaa ajatella omaa kuolemaansa - sinä päivänä meistä jokainen on todella yksin, Jumalan edessä.
Toimiva yhteys Jumalaan karkottaa yksinäisyyden
Jumala loi ihmisen yhteyteen itsensä kanssa. Syvä yksinäisyys astui ihmisten maailmaan vasta, kun ihminen lankesi syntiin paratiisissa. Ihmisen sisimmässä on Jumalan kokoinen aukko, eikä sitä voi täyttää mikään muu. Jos olet uskossa, niin muista, että hän on aina lähellä, koska Hän asuu sinussa Pyhän Hengen kautta, Joh.14:16-18, 1.Kor.3:16. Jos Jumalayhteys toimii, niin parhaimmillaan se hyvin suurelta osin karkottaa yksinäisyyden tunteen.
Ihmissuhteiden tarve
Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, että ihminen tunsi yksinäisyyttä jo ennen syntiinlankeemustakin. Vaikka Adamilla oli täydellinen yhteys Jumalaan, hän silti koki yksinäisyyttä paratiisissa, 1. Moos.2:18. Ihminen on luotu yhteyteen myös muiden ihmisten kanssa. Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, ketään ei ole luotu kuitenkaan täydelliseen yksinäisyyteen ja erakoitumiseen. Ihmisinä meidän monet tarpeet liittyvät ihmissuhteisiin eikä näin ollen edes Jumalasuhde voi täysin niitä täyttää. Jos itse tahallamme erakoidumme, Raamatun mukaan emme ole kuuliaisia Jumalan käskyille,1.Piet.1:22.
Jumalan työ yksinäisyydessä
Monet Raamatun sankarit joutuivat kokemaan valtavaa yksinäisyyttä (1.Kun. 19:10, Jer.15:17.) On ihan normaalia, että ihminen, joka haluaa palvella Jumalaa, joskus kokee suurta yksinäisyyttä. Se voi olla joskus palveluksen hinta, mutta myös mahdollisuus uskossa kasvamiseen. Meidän Herrammekin vetäytyi usein yksinäisyyteen, Matt.14:13,23.
Yhteyteen vaikuttaa kumpikin osapuoli
Matt 7:12 "Sen tähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat" Jonkun on siis aina tehtävä ensimmäinen askel, mikset se voisi olla sinä? On olemassa ihmisiä, jotka ovat yksinäisiä aivan omaa syytään. Omalla käyttäytymisellään he torjuvat kaikki, jotka haluaisivat häntä lähestyä.
Seurakunnan merkitys
Joh.17:20-23 sanoo: " »Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. »Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua." Jos seurakunta olisi sitä, miksi Jumala on sen tarkoittanut, siinä ei olisi yhtään yksinäistä. Meidän tulisi kaikin voimin ponnistella tätä kohti. Toinen uskova on sinun veljesi tai sisaresi ja hänen ilonsa tulee olla myös sinun ilosi ja hänen surunsa myös sinun surusi. Meidät uskovat on kutsuttu elämään tämän maailman keskellä ja olemaan ystäviä näille yksinäisille ihmisille. Aito hengellisyys tulee aina esiin rakkauden tekoina, Jaak.1:27 Rakkaus karkottaa yksinäisyyden, Jumalan rakkaus ja rakkaus ihmisten välillä.
Ari Niemi, 2.10.2022 pidetyn jumalanpalvelussaarnan tiivistelmä